Meripihkan etsintä rannalla

Itämeren meripihka ei ole kivi vaan kivettynyttä havupuiden pihkaa. Se syntyi eoseenikaudella, noin 35–50 miljoonaa vuotta sitten, lämpimissä metsissä nykyisen Skandinavian ja Itämeren paikalla. Suuri joki kuljetti pihkan suistoon lähelle Sambian niemimaata, nykyiselle Kaliningradin alueelle, jossa se säilyi vihertävänharmaassa kerroksessa, jota vanhat kaivosmiehet kutsuivat ”siniseksi maaksi”. Noin 90 % maailman meripihkavaroista on tällä niemimaalla.

‍

Jääkauden jälkeen aallot alkoivat kuluttaa Sambian rantoja, ja rannansuuntaiset virtaukset kuljettivat meripihkaa pohjoiseen kohti Juodkrantėa, Šventojia ja Liepājaa. Suuret myrskyt pöllyttävät merenpohjan meripihkaa sisältäviä kerroksia yhä tänäkin päivänä, ja Liettuan rannikolta kerätään noin 600 kg meripihkaa vuodessa.

• Lähde myrskyn jälkeen, älä sen aikana. Meripihkanpyytäjät ovat yhtä mieltä: mitä suurempi ja pidempi myrsky, sitä parempi, ja paras hetki on, kun meri alkaa ensimmäisen kerran tyyntyä ja aallot vyöryvät vielä rantaan yksi toisensa perään.
• Varhain aamulla, ennen kuin muut ovat kävelleet rantaviivan läpi. Rantaan huuhtoutunut meripihka ei viivy kauan: kun tuuli ja virtaus muuttuvat, se voi kadota taas muutamassa tunnissa.
• Seuraa levää. Etsi tyrskyistä tummia levä- ja oksalauttoja, varsinkin jos lokit kaartelevat niiden yllä. Kun lautta ajelehtii kohti rantaa, pyynti alkaa.
• Seulo tuoreet kasat vesirajassa. Ammattilaiset pyytävät noin 90 % meripihkastaan aalloista haavilla, eivät kuivalta hiekalta.
• Älä odota suuria paloja. Tyypillinen löytö on herneen tai pikkukynnen kokoinen, ja kirkkaita paloja on vaikea erottaa roskien seasta.

‍

Yllä oleva ilmaisin laskee vain mereltä puhaltavan tuulen, etelälounaasta pohjoisluoteeseen. Rannikko on täällä länteen päin, joten juuri tämä tuuli ajaa aallot rantaan. Se on meripihkanpyytäjien kokemukseen ja säätietoihin perustuva nyrkkisääntö, ei tieteellinen ennuste.

Itämeren pohjassa on yhä toisen maailmansodan aikaisten palopommien jäänteitä. Niiden sisältämää valkoista fosforia huuhtoutuu rantaan, ja se näyttää aivan meripihkalta. Kuivuttuaan se syttyy noin 40–50 °C:ssa, joten taskun lämpö riittää, ja se palaa jopa 1000 °C:n lämpötilassa. Kesällä 2015 viisi lomailijaa Šventojissa, heidän joukossaan seitsemänvuotias tyttö, poltti puolentoista viikon sisällä kätensä, kun ”meripihka” yhtäkkiä kuumeni. Hengenpelastajien mukaan tällaiset tapaukset lisääntyvät myrskyjen jälkeen, ja useimmat sattuvat Šventojin aallonmurtajien välissä.

‍

• Käytä käsineitä äläkä koskaan laita mitään suuhusi.
• Älä koskaan laita löytöjä taskuun. Kuljeta niitä metallirasiassa tai muussa palamattomassa astiassa.
• Anna löytöjen kuivua perusteellisesti ulkona ennen kuin viet ne sisälle.
• Jos ”kivi” alkaa savuta tai palaa, peitä se hiekalla tai pudota se veteen. Jos iho palaa, upota se heti veteen (merivesikin käy), jatka viilentämistä ja soita numeroon 112.

‍

Kolme ensimmäistä ovat Liettuan ympäristöministeriön neuvoja. Ja pysy poissa vedestä myrskyn aikana: kokeneetkaan meripihkanpyytäjät eivät vie vieraita suuriin, kylmiin aaltoihin.

Kyllä. Kuka tahansa saa kerätä sen, mitä meri huuhtoo rantaan: perinne on ollut vapaa ja kaikille avoin 1800-luvulta lähtien, ja Rannikon alueellinen puisto järjestää itse meripihkanpyyntiretkiä. Meripihkan kaivaminen dyyneistä tai merenpohjasta ei ole sallittua. Liettuan maaperälain mukaan meripihka on mineraalivara, ja sen louhimiseen tarvitaan lupa.

‍

Karklė ja Nemirseta ovat Rannikon alueellisessa puistossa, ja Kuurinkynnäksellä on omat suojelualueensa. Pysy siellä merkityillä poluilla äläkä tallaa dyynejä.

Kun myrskyä ei ole näköpiirissä, meripihkaa näkee parhaiten Palangan Meripihkamuseossa Tiškevičiusten palatsissa Kasvitieteellisessä puistossa, noin 900 metrin päässä hotellilta Birutėn puiston läpi. Viidessätoista salissa on esillä noin 4 500 meripihkan palaa, miljoonia vuosia sitten pihkaan jääneistä hyönteisistä noin 3,5 kg painavaan Aurinkokiveen.

‍

16.9.–14.5. museo on avoinna tiistaista lauantaihin 10.00–18.00 ja sunnuntaisin 10.00–17.00, ja kesällä tunnin tai kaksi pidempään. Se on suljettu maanantaisin ja yleisinä vapaapäivinä, ja lipunmyynti sulkeutuu tuntia ennen museota. Lippu maksaa sesongin ulkopuolella 6 € (alennuslippu 3 €), kesällä 8 € ja 4 €, ja voit ostaa liput verkosta. Jos haluat kävellä matkalla puiston läpi, katso oppaamme Birutėn puisto ja Meripihkamuseo.

‍

Todellista ”saalista” varten Rannikon alueellinen puisto suosittelee meripihkanpyyntiretkiä paikallisen oppaan kanssa Karklėssa. Kysy hinnoista ja ajoista puiston opastuskeskuksesta.