Birutėn puisto ja sen keskellä sijaitseva Tiškevičiusten palatsi ovat se yksi paikka Palangassa, joka kannattaa nähdä säästä, vuodenajasta ja iästä riippumatta. Sata hehtaaria puita, yksi kukkula, yksi kappeli, yksi kiviluola ja yksi Liettuan kiinnostavimmista museoista – kaikki samalla reitillä.
Prie Parko -hotellilta Meripihkamuseon palatsille on noin 900 m, 12 minuutin kävely. Varaa alla kuvatulle kierrokselle kaksi–kolme tuntia museokäynti mukaan lukien.

Puiston pinta-ala on 101,3 hehtaaria. Sen maisemasuunnitelman laati 1800-luvun lopulla Tiškevičiusten kreivisuvulle ranskalainen maisema-arkkitehti Édouard François André yhdessä poikansa Renén ja belgialaisen puutarhurin Buyssens de Coulonin kanssa; puiston symbolisena perustamisvuotena pidetään vuotta 1897.
Tämä ei ole pelkkä metsäkaistale meren rannalla. André suunnitteli näkymälinjoja, jotka toimivat yhä: palatsin parterrista katse johdetaan kauas, ja polut on linjattu niin, että eksyminen on vaikeaa, mutta silti huomaa kääntyvänsä jonnekin aikomattaan.
Puistossa kasvaa jopa 250 lajia tuotuja puita ja pensaita sekä noin 370 lajia luonnonvaraisia ruohovartisia kasveja, joista 24 on Liettuassa harvinaisia. Kesällä on avoinna orangeria, 1.6.–31.8. päivittäin klo 10.00–19.00.
Puisto julistettiin valtion suojelemaksi kasvitieteelliseksi puistoksi vuonna 1960, joten nykyään se on yhtä aikaa 1800-luvun kartanopuutarha, kasvitieteellinen kokoelma ja tavallinen kaupunginpuisto, jonka läpi palangalaiset kävelevät töihin.
Uusrenessanssityylinen palatsi rakennettiin vuonna 1897 kreivi Feliksas Tiškevičiukselle. Sen suunnitteli saksalainen arkkitehti Franz Heinrich Schwechten, yksi aikansa tunnetuimmista berliiniläisarkkitehdeistä.
Palatsin eteläpuolta kiertää puoliympyrän muotoinen ruusutarha, ja pääjulkisivun edessä on suihkulähteellinen parterri – juuri siellä otetaan suurin osa Palangan valokuvista. Kesällä ruusut kukkivat; keväällä ja syksyllä parterrin geometria erottuu paremmin.
Palatsissa toimii Palangan Meripihkamuseo, joka on osa Liettuan kansallista taidemuseota. Perusnäyttely täyttää 15 salia ja kertoo meripihkan synnystä ja sen sulkeumista aina koruihin asti.
Museo on suljettu maanantaisin ja yleisinä vapaapäivinä, ja juhlapäivien aattona se sulkeutuu tuntia aiemmin. Viimeinen sisäänpääsy on tuntia ennen sulkemista – tämä on tärkein muistettava luku, jos suunnittelet iltakäyntiä. Opastettuja kierroksia järjestetään tiistaista perjantaihin, ja ne on sovittava etukäteen.
Puiston eteläosassa sijaitseva kukkula on alueen vanhin osa. Legendan mukaan täällä asui pappistar Birutė, ennen kuin ruhtinas Kęstutis otti hänet vaimokseen; heidän poikansa oli Vytautas. Vuonna 1989 arkeologit löysivät kukkulalta pakanallisen kultin jäänteitä, joten legendalla on myös konkreettinen pohja.
Huipulla seisoo kahdeksankulmainen uusgoottilainen Pyhän Yrjön kappeli, joka rakennettiin punatiilestä vuonna 1869 arkkitehti Karol Majerin suunnitelman mukaan. Sen lasimaalaukset ovat vuodelta 1976.
Huipulla tallattiin vuosikymmenten ajan vapaasti, ja arkeologinen kerros kärsi pahoin. Nykyään kävijöitä pyydetään nousemaan vain rakennettuja portaita ja polkuja pitkin – se on ainoa tapa säilyttää se, mitä on jäljellä.
Kukkulalta polku johtaa suoraan merelle päin, joten moni päättää reittinsä tähän; kappelilta vesirajaan on vain muutaman minuutin matka.
Helpoin vaihtoehto: tule puistoon S. Dariaus ir S. Girėno -kadun puolelta ja suuntaa kohti palatsia, jolloin ohitat matkalla Lourdesin luolan ja Eglė, rantakäärmeiden kuningatar -veistoksen. Käy palatsissa museossa, joka ansaitsee vähintään tunnin, käänny sitten etelään ja nouse Birutėn kukkulalle.
Kukkulalta kävele alas merelle ja palaa Rakkauden kujaa pitkin tai yksinkertaisesti rantaa pitkin. Kierros kestää ilman museota noin tunnin, museon kanssa kaksi–kolme tuntia.
Reitti toimii yhtä hyvin talvella: puisto on avoinna ympäri vuoden, ja sesongin ulkopuolella museo on sekä edullisempi että väljempi.